1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden. |
